Selkäviikot(ko)? - Kaija tammikuu 2019

4.2.2019

Muistin että äidillä oli joulun jälkeen tapana puhua selkäviikoista. Olikohan joulu ollut vähän rankka vai mistä äiti oikein mahtoi puhua.

Selvisi sitten, että äiti tarkoitti tietenkin tätä aikaa mitä nyt juuri eletään. Pitkiä talviviikkoja, jolloin talven selkä alkaa taittua, vaikkakin hitaasti. Juhlat on juhlittu ja palataan arkeen ja työhön, pakkasessa, tuulessa ja tuiskussa.

Minulle selkäviikkojen pelastus on kuorotiistait! Ne taittavat kummasti väsymyksen kun saa laulaa yhdessä muiden kanssa.

Jouluna lauloimme Neitsyt pikku poijuttansa, ja nyt valmistaudumme saman äidin suruun ja itkuun, kun laulamme Stabat mater dolorosa. Tuntuu oikeastaan hyvältä elää koko tarina kun jouluun ei voi jäädä, mutta ei voi jäädä myöskään äidin suruun pitkäperjantaina. 

Pitää kulkea koko matka pääsiäisaamuun asti sillä siitä alkaa todellinen valon voitto, lisääntyvä lämpö ja uusi kasvun ihme. 

Elämässä on kaikenlaisia aikoja mutta ilo on siinä,  että niiden halki voi kulkea yhdessä, yhdessä laulaen!


Filianna esittää Pergolesi Stabat Materin Lahden Ristinkirkossa 14.4. 2019 klo 18