”Älä tuu droppaa mun tunnelmaa!” - Kaija maaliskuu 2018

29.3.2018

Aamusta lähtien  olen juossut paikasta toiseen. Papin työ vie monenlaisiin mielen maisemiin, ja tunteiden kirjo kulkee surusta iloon, pelosta rakkauteen, ja se syö miestä ja naista, myös tätä naista.

Pakkanen narskuu kenkien alla ja kengissä jäätyneet varpaat. Vielä muutama sata metriä ja olen Hämeenkadulla. Sisäpihan viimeiset metrit, ovi auki ja tiistaipäivän paras osuus on alkamassa.

Afrikkalaisen laulun äänteet ja soinnut alkavat lämmittää koko kehoa, ja kohta  silmät ummessa alan uida monien äänien virrassa yksin yhdessä. Olemme valmiita harjoituksiin ja Sabrina pyytää ottamaan ensimmäisen laulun esille.

Yhtäkkiä lämmin läikähdys ja palaan puolen vuoden takaisiin tunnelmiin. Aurinko paistaa, pääskyset lentävät ja minä makaan aurinkotuolilla.  Tämä pieni saari tuoksuu jo syksyltä, rypäleet on korjattu mutta vielä on lämmin ja kukat kukkivat. Työasiat alkavat haalistua jo mielessä mutta mukana on tulevan konsertin nuotit. Sanat pitäisi opetella ja stemmat hioa.

Otan esiin ensimmäisen laulun;  ” Oon niin ansainnut mun laskevan sykkeen..” Laulu alkaa soida minussa ja minä laulussa. Elämä on laulua ja laulu elämää!!